Äitienpäivälahja

Joka kevät mietin samaa asiaa: mitä ihmettä antaisin äidille äitienpäivälahjaksi? Usein päädyn kukkiin – ja niistä äiti kyllä pitääkin. Tällä kertaa sain kuitenkin täsmäidean. Tänä vuonna oma äitini saa lahjaksi jotakin, jonka olen osin tehnyt itse.

Äitini neuloo villasukkia, mutta häneltä puuttuu sukkamitta. Päätin hankkia sellaisen. Lahja tuntui silti kaipaavan vielä jotain. Äidillä on ollut jo pidempään tarve pienelle pussukalle, jota voisi käyttää meikkipussina. Vanha on kuulemma jo elinkaarensa päässä. Niinpä päätin tehdä pussukan itse.

Olin juuri keksinyt, että haluan opetella kirjomaan, joten päätin koristella pussukan kirjotuilla kukilla. Kotoa ei löytynyt kirjontaohjeita, joten suunnistin kirjastoon hakemaan alan kirjallisuutta. (Rakastan kirjastoa ja kirjoja!) Löysin ja lainasin useita hyviä oppaita, joissa esiteltiin aloitusohjeita, tarvikelistoja ja erilaisia pistoja. Käytyäni kirjat läpi ja kokeiltuani muutamaa pistoa päädyin kuitenkin YouTubeen. Sieltä löytyi tarpeeksi helppo kukkamalli sekä selkeä ohje, joiden pohjalta aloin suunnitella pussukan koristelua.

Pussukan materiaaliksi valitsin pellavan, ja jämäkankaista löytyi sopivia kaitaleita eri osiin – ekologista kierrätystä siis. Olin ostanut tussin, jolla voisi silittämällä siirtää mallin kankaaseen, mutta sen jälki oli niin leveää, etten halunnut käyttää sitä. Päädyin piirtämään mallin kaavapaperille ja kirjoimaan kukat vapaalla kädellä pellavakankaaseen, mallaillen työn edetessä kaavapaperia työn päällä.

Mieheni näki kaavapaperille piirtämäni kukkamallin ja kysyi huvittuneena, mikä minulla oli kuvaamataidon numero koulussa. Kyllä se ihan kasi taisi olla, vaikka piirroksen perusteella voisi muuta luulla.

Kirjoessani kukkia mieleeni nousivat lapsena tekemäni äitienpäivälahjat. Ne olivat varmasti suloisia mutta hieman alkoi epäilyttää, näyttääkö tämäkin työ samanlaiselta kuin 8-vuotiaan Sussen askartelut. Ehkä äiti on silti tyytyväinen, vaikka lahja muistuttaisikin hieman 30 vuoden takaisia tekeleitä.

Olen tehnyt lähes käsitöitä koko ikäni, mutta uutta opetellessa ei aina synny priimaa. Pussukan ompelu tuntui sekin osin uudelta, sillä viime kerrasta on vierähtänyt jo vuosia. Jouduin palauttelemaan mieleen työvaiheita – ja samalla pääsin käyttämään ensimmäistä kertaa ”uutta” ompelukonettani, jonka ostin taannoin nettikirpparilta. Tämä projekti sisälsi paljon uuden opettelua ja vanhojen taitojen muistelua.

Lopputulokseen olen tyytyväinen, eikä pienet virheet häiritse omaa silmää. Olen opetellut viime vuosina olemaan armollisempi itselleni ja päästämään irti perfektionismista – näköjään opit ovat menneet perille.

Tärkeintä oli kuitenkin se, että lahjan tekeminen toi iloa ja myös pieniä onnistumisia. Ja toivon, että se tuo iloa myös äidilleni. ❤️

Jos kiinnostuit kirjonnasta, itse tykästyin seuraaviin kirjoihin:

• Kaikki kirjonnasta
• Uutta perinteisesti kirjoen, Jan Constantine
• Kirjomalla kauneutta arkeen, Anita Gunnars
• Kirjo mummolan malliin, Onerva Lääperi

Ja video, jonka opeilla tein oman työn, löytyy täältä: https://www.youtube.com/watch?v=VhVIT7faxS4&t=200s